Amerikkalaiseen folk-musiikkigenreen sisältyy monia erilaisia musiikkigenrejä, kuten esimerkiksi perinteinen musiikki, perinteinen folk-musiikki, nykyfolk sekä moni muu. Amerikan folk-musiikkikappaleista useat ovat sellaisia, joita on laulettu jo sukupolvien ajan ja joidenkin niistä juuret tulevat jo siirtomaa-ajoilta Iso-Britanniasta, Euroopasta ja Afrikasta.
Folk-musiikkiin sisältyy myös roots-musiikki, joka tarkoittaa kaikkea nykyajan musiikkia, jossa on perinteisen folk-musiikin piirteitä. Roots-musiikki käsittää muun muassa gospelmusiikin ja cajun- sekä natiiviamerikkalaisen musiikin. Roots-musiikin nimi tulee sen pohjanomaisesta roolista muun amerikkalaisen musiikin alla, josta myöhemmin lähtivät muun muassa amerikkalainen rokki, blues ja jatsi.
Ensimmäiset folk-laulut tulivat Englannista
Suurin osa siirtomaa-ajan ja vallankumouksen ajan lauluista rantautuivat Amerikkaan Englannista, Irlannista ja Skotlannista sieltä saapuvien, amerikkalaista unelmaa etsivien mukana. Yksi kuuluisimmista kappaleista oli Barbara Allen, joka edelleen pitää paikkansa suosituimpien amerikkalaisten folk-laulujen listalla. Toinen englantilaisten maahanmuuttajien mukana Amerikkaan saapunut kappale oli suosittu murhaballadi The Gorport Tragedy, jonka amerikkalaiset nimesivät uudelleen nimellä Pretty Polly.
Muita tyypillisiä juuria folk-lauluille olivat muun muassa merellä laivoissa työskentelevien laulamat työlaulut. Työ laivalla oli kovaa ja päivät pitkiä, joten työläiset lauloivat keventääkseen mieltään ja saadakseen ajan kulumaan nopeammin. Myös lehmäpoikien laulut ja balladit olivat teemoissa tyypillisiä, ja näidenkin juuret tulivat alun perin useimmiten brittien saarilta. Tunnettu laulu Cowboys Lament pohjautuu irlantilaiseen folk-lauluun 1700-luvun lopulta, jonka alkuperäinen nimi on The Unfortunate Rake, joka taas pohjautuu vieläkin aikaisempaan versioon laulusta, The Bard of Armagh. The Unfortunate Rake on ollut monen muunkin laulun innoittajana. Streets of Laredo käyttää samaa melodiaa, kun taas St. James Infirmary Blues vie saman tarinan toiseen melodiaan. Monet folk-laulut muuttuivat ja muokkaantuivat kulkiessaan kertojan suusta toiseen. Folk-laulujen pohjimmainen idea oli kertoa tarinaa jostakin ajankohtaisesta asiasta tai elämäntavasta.
Roots-musiikki
Vaikka monet roots-musiikkia soittavat eivät luokittele itseään folk-musiikkisuunnan seuraajiksi, roots-musiikki kuitenkin lukeutuu folk-musiikin piiriin. Suurin ero tyypillisen folkin ja roots-musiikin välillä on, että rootsiin sisältyy paljon enemmän erilaisia musiikkityylejä, kuten bluesia ja countria. Erityisen tärkeää roots-musiikin syntymiselle oli suuri laman aika, jonka mukana ihmisten liikkuminen kaupungista toiseen kasvoi huomattavasti, ja eri alueiden tyylit sekoittuivat.
Samalla aikakaudella musiikin levyttämisestä tuli paljon yleisempää, joka taas painosti lauluntekijöitä ja muusikoita luomaan kappaleita, jotka olivat aikaisempien hittien tyylisiä taatakseen kappaleiden suosion ja rahan liikkumisen itselle mielekkääseen suuntaan. 1950-vuoteen mennessä eri roots-musiikin tyylit olivat jo tulleet suosituiksi, sen ajan pop-musiikiksi. Kyseessä oli erittäin monipuolinen sekoitus vähän kaikkea eri puolilta Amerikkaa, johon sisältyi bluesia, rockia, jatsia, pop-gospelia, doo wopia, mamboa ja boogaloota. Roots-musiikissa on selkeästi näkyvissä eri kommuunien ja osavaltioiden elämäntyylit ja aikojen trendit sekä sävelmissä että sanoituksissa. Myös cajun- sekä natiiviamerikkalainen musiikki on tärkeä osa sekä vaikuttaja roots-musiikissa.
Appalachialainen musiikki
Yksi amerikkalaisen folk-musiikin muodoista on alun perin eurooppalaisista ja afrikkalaisista vaikutteista muodostunut appalachialainen musiikki. Tämä musiikki on tyypillistä Itä-Yhdysvalloista, ja siinä kuullaan monia englantilaisten, irlantilaisten ja skottilaisten balladien ja hymnien sekä afrikkalaisen bluesin vaikutteita. Ensimmäiset äänitteet tunnetaan jopa 1920-luvulta. Appalachialainen musiikki oli tärkeä vaikuttaja myöhemmin kehittyneeseen countrymusiikkiin ja bluegrass-musiikkiin. Appalachialaisessa musiikissa usein käytetään soittimina banjoa, amerikkalaista viulua sekä kitaraa. Aikaisimpien nauhoitetut appalachialaisen tyylisuuntauksen muusikoiden joukossa ovat muun muassa Fiddlin’ John Carson, Henry Whitter, Clarence Ashley sekä Dock Boggs.
Cajun-musiikki
Cajun-musiikki oli suuri vaikuttaja roots- ja folk-musiikissa. Tämä pohjautuu Kanadan Acadianin balladeihin ja on hyvin samanlaista kuin cajun vaikutteita ottanut zydeco-tyyli, joka on myös acadianin musiikkiin pohjautuva musiikin tyylisuunta. Cajun-musiikki, eli Louisianasta lähtöisin oleva musiikki, on tuonut vaikutteita amerikkalaiseen musiikkiin jo sukupolvien ajan.
Amerikkalaisen folk-musiikin elpyminen
Amerikkalaisen folk-musiikin elpymisen aika alkoi 1940-luvulla ja sai huippunsa suosiossa 1960-luvulla. Elpymisen kaudella monet countryyn, jatsiin ja rokkiin vaikuttaneet musiikin tyylisuunnat nostettiin uudelleen esille monien eri artistien johdosta. Muutamia näistä olivat Woody Guthrie, Lead Belly, Oscar Brand, Susan Reed sekä Paul Roberson monien muiden muassa. Musiikin elpymisen kautta edelsi folk-tanssien suosion nousu uudelleen 1940-luvulla, joka nosti jälleen suositut folk-tyylit ja -artistit, kuten Pete Seegerin, esiin. Varsinainen folk-musiikin elpyminen alkoi kaupallisemmalla tavalla The Weavers -bändin uran alkaessa 1940-luvun loppupuolella. The Weavers -bändin jäseniä olivat muun muassa Pete Seeger, Lee Hays ja Ronnie Gilbert. Suurin The Weaversin hitti oli Goodnight, Irene.
Moni muu bändi sai inspiraationsa The Weaversilta. Esimerkiksi The Kingston Trio aloitti uransa tekemällä covereita The Weaversien kappaleista, ja myöhemminkin heidän tyylinsä sekä esitystyylinsä olivat hyvin The Weaversien kaltaiset. The Kingston Trioa taas seurasi Joan Baez, jonka ensimmäinen albumi Joan Baez saavutti top 10 -listan myöhäisellä 1960-luvulla. Tunnetuimpia kappaleita Baezilta olivat muun muassa alun perin skotlantilainen balladi Mary Hamilton, sekä coverit Anthology of American Folk Music -kappaleesta sekä The Wagoner’s Lad -kappaleesta.