Välimeren alue kietoo sisäänsä värikkään kirjon erilaisia musiikkiperinteitä, jotka ovat saaneet vaikutteita kolmelta eri mantereelta, sijaitseehan Välimeri niin Afrikan, Euroopan kuin Aasiankin risteyskohdassa. Kun Välimeren etelärannikko on afrikkalaisten berbereiden ja arabikulttuurin vaikutusalueella, pohjoisrannikolla Euroopassa kulttuurivaikutteet ovat taas aivan toisenlaiset puhumattakaan Iberian niemimaasta lännessä sekä Turkista ja Lähi-idästä itärannikolla. Jokaisella maalla on myös omat musiikkiperinteensä, jotka populaarimusiikin kansainvälistymisestä huolimatta ovat hengissä edelleen – paikoin hyvin vahvoinakin.
Maailmankuulu säveltäjä ja musiikkipedagogi Henry Cowell (1897-1965) tutki aikoinaan Välimeren alueen musiikkia ja kiteytti aiheen toteamalla, että Välimeren musiikki sisältää suuria Antiikin ajan salaisuuksia. Vaikka alue sisältää monipuolisen kirjon erilaista musiikkiperinnettä, hän näki niissä myös yhteisiä piirteistä johtuen eri maanosien tuhansien vuosien aikana tapahtuneesta kulttuurivaihdosta. Vaikka erityisesti laulutyylit vaihtelevat suurestikin toisistaan, soittimet tällä alueella ovat samanlaiset. Esimerkiksi Ranskasta ja Italiasta on löydetty vanhoja soittimia, jotka ovat melkeinpä samanlaisia kuin Aasiassa löydetyt, noin 7 000 vuotta vanhat soittimet.
Pohjois-Afrikka
Libyassa kuunnellaan arabialaisia musiikkia, esimerkiksi ns. Andalusi-musiikkia, jota paikallisesti kutsutaan nimillä Ma’luf, Chabi tai arabien klassinen musiikki. Myös Etelä-Tuaregilla on oma erottuva kansanmusiikkinsa. Perinteinen kansanmusiikki elää alueella voimakkaasti eikä pop-musiikkia ole täällä lähes lainkaan. Tuaregista löytyy myös naismuusikoita, jotka soittavat yksijonoisella viululla, jota kutsutaan anzadiksi. Myös erilaiset rummut ovat suosittuja.
Marokossa edelleen suosittua musiikkia on Andalusian klassinen musiikki, jota taas paikallisesti nimitetään sanalla Ṭarab Andalusi tai Musiqa al-Ala. Kyseessä on arabialaisen musiikin alatyyli, jota soitetaan Marokon lisäksi jossain määrin myös Algeriassa, Tunisiassa ja Libyassa. Kyseessä on hyvin vanhaa Iberian niemimaalla, Espanjassa ja Portugalissa syntynyttä musiikkia, ja se on lähtöisin ajalta, jolloin tämä alue oli arabikulttuurin vaikutteiden alaisena. Andalusialaisen musiikin lisäksi Marokossa soitetaan afroaasialaisten berbereiden kansanmusiikkia, joka taas jakautuu useampaan alaryhmään.
Lähi-Itä
Turkki on sijainnut vuosituhannet eri kulttuurien risteyskohdassa, jonka kuulee myös musiikissa. Maan musiikkiperinne onkin saanut vaikutteita niin Keski-Aasialaisesta kansanmusiikista kuin arabialaisesta, kreikkalaisesta, ottomaanien musiikista, persialaisesta musiikista sekä Balkanin musiikista. Turkissa folklore elää musiikissa edelleen vahvana, joka näkyy siinä, että vaikutteita otetaan nyt vielä laajemmalta aina eurooppalaisesta amerikkalaiseen pop- ja rockmusiikkiin. Turkkilaisen kansanmusiikin juuret voidaan paikantaa aikaan, jolloin Seljuq dynastian kotiutui Anatoliaan ja Persiaan 11. vuosisadalla. Modernimman turkkilaisen kansanmusiikin juuret taas ovat 1930-luvulla, jolloin turkkilainen kulttuuri alkoi yhä enemmän muutenkin ottaa vaikutteita lännestä.
Syyrian musiikki koostuu sekä nykypäivän syyrialaisesta musiikista että vanhoista historiallisista musiikkiperinteistä. Syyria oli pitkään yksi tärkeimmistä arabimusiikin keskuksista, jossa sävellettiin merkittävää klassisen arabimaailman musiikkia. Esimerkiksi Aleppo on tunnettu muwashshah-musiikistaan, joka on taas ottanut vaikutteita andalusialaisesta muwashshah-runoudesta. Myös beduiinien musiikkityyli vaikuttaa Syyriassakin. Syyria on yksi kristillisen Hymnodian yksi varhaisimmista keskuksista, eli alueella on myös kehitetty kristittyjen liturgista musiikkia. Alueelta löytyy myös juutalaisten uskonnollista musiikkia.
Eurooppa
Kuten italialaisella kulttuurilla yleensäkin, myös Italian kansanmusiikilla on pitkä ja monisyinen historia. Italian kansallinen yhdistyminen tapahtui Italian niemimaalla varsin myöhään, joten alueella eläneet sadat erilaiset kulttuurit pysyivät varsin itsenäisinä myös eurooppalaisittain katsottuna melko myöhään. Italialaiseen kansanmusiikkiin on vaikuttanut myös sen maantieteellinen sijainti sekä Euroopan että myös arabialaisen, afrikkalaisen, kelttiläisen, persialaisen ja slaavilaisen kulttuurivaikutteiden läheisyydessä. Välimeri hyvine meriyhteyksineen on tuonut vuosituhannet vaikutteita kaukaakin niin kaupan, sotien kuin kansainvaellustenkin kautta.
Italian vahva historia merenkulussa sekä toisaalta pienten itsenäisten kaupunkien omanlainen kulttuuriperintö ovat siis vaikuttaneet siihen, millaiseksi italialainen perinnemusiikki on lopulta muotoutunut. Näin italialainen kansanmusiikki jakautuukin useisiin eri alatyyleihin. Pohjoisessa vaikuttavat kelttien ja slaavien musiikki, kun taas etelässä, Välimeren vaikutuspiirissä vallitsevat arabialainen, kreikkalainen ja afrikkalainen musiikkityyli. Sen sijaan Keski-Italiassa nämä vaikutteet yhdistyvät. Sardinian saaren musiikki poikkeaa taas muusta Italiassa.
Ranska on kokenut kansallisen kulttuurinsa elpyvän myös osin musiikkinsa kautta. Tämä herääminen käynnistyi erityisesti maailmansotien jälkeen 1950- ja 1960-luvuilla. Maasta löytyy useita eri musiikin alatyylejä, erityisesti Brittany, Limousin, Gascony, Korsika ja Auvergne ovat alueita, joissa on tapahtunut huomattavaa kansanmusiikin elpymistä. Musiikkiperinteet ovat säilyneet parhaiten syrjäisillä alueilla, kuten Korsikan saarella ja vuoristoisissa Auvergne-maissa, samoin kuin Baskien ja Bretonien alueilla.
Iberian niemimaalla, eli Espanjassa ja Portugalissa on pitkät historialliset juuret koko kulttuurissa ja näin myös kansanmusiikissa. Siellä vaikutteita on saatu Välimerta ympäröivien alueiden lisäksi myös Euroopasta. Monivaiheinen historia ja vaihtuneet hallitsijat ovat jättäneet pysyvän jäljen myös iberialaiseen musiikkiin. Esimerkiksi Keskiajalla Rooman hallinto toi mukanaan kristillisen perinnön kreikkalaisen musiikkiperinteen ja kirkkomusiikin muodossa. Myös varhaisilla kristityillä oli omat versionsa kirkkomusiikista. Rooman valtakunnan lisäksi alueella ovat vaikuttaneet niin maurilaiskulttuuri kuin Rooman valtakunta.
Kreikkalainen kansanmusiikki on kooste lukuisia kreikan kulttuuriin liittyviä alaluokkia, ja kreikkalainen kansanmusiikki on myös muuttoliikkeen myötä levinnyt muihinkin maanosiin, kuten Australiaan ja Yhdysvaltoihin. Kreikan musiikki on yhtä monipuolinen ja hohdokas kuin sen historiakin. Vaikka eri alueilla on omat yksilölliset traditionsa, sen katsotaan jakautuvan kahteen pääluokkaan: kreikkalaiseen perinteiseen musiikkiin sekä bysanttilaiseen, idästä vaikutteita saaneeseen musiikkiin.