Aasia on valtava maanosa, joka pitää sisällään kirjavan tilkkutäkin erilaisia kulttuureja. Näin myös aasialainen perinnemusiikki jakautuu kulttuurialueiden mukaan useisiin erilaisiin alaluokkiin. Kuten perinnemusiikki yleensä, myös aasialaiset kansanmusiikit ovat kehittyneet pitkän historiallisen jakson kuluessa ja yleensä ne ovat ottaneet vaikutteita muilta kulttuurialueilta monenlaisista rodullisista, kielellisistä, uskonnollisista etnisistä ryhmistä ja heimoista. Ohessa on lueteltu aasialaisen perinnemusiikin keskeisimmät kulttuurialueet.

Keski- ja Pohjois-Aasian perinnemusiikki

Mongoliassa musiikki on erottumaton osa kulttuuria, ja sen omintakeinen tyyli on kansainvälisestikin merkittävää. Hevoset kuuluvat kiinteästi mongolialaiseen elämään, ja tämä näkyy myös musiikissakin, jossa käytetään erikoista jousisoitinta, kaksikaulaista hevosenpäätä eli Morin Khuuria. Mongolia jakautuu useisiin etnisiin ryhmiin. Esimerkiksi Oirats, Hotogoid ja Tuvans ovat yksiä tunnetuimmista, ja niillä jokaisella on oma musiikkityylinsä. Yksi erikoisimmista mongolialaisen perinnemusiikin ilmentymistä on ns. Pitkä laulu (Urtyn duu), joka saattaa kestää jopa neljä minuuttia. Vaikka laululla on kohtuullisesti pituutta, se saattaa silti koostua ainoastaan kymmenestä sanasta. Laulun sisältö voi käsitellä monenlaisia teemoja aina filosofisista ja uskonnollisista romanttisempiinkin teemoihin.

Uzbekistanin musiikki on ottanut vaikutteita alueen ulkopuolelta, erityisesti Lähi-Idän monimutkaisista sävelistä ja rytmeistä. Myös Uzbekistanin musiikkiperinteet ulottuvat kauas historiaan, ja joidenkin mukaan Uzbekistan edustaa yhtä rikkainta Keski-Aasian perinnemusiikin keskusta. Keski-Aasian musiikkigenreä kutsutaan Shashmaqamiksi, joka tyypillisesti käsittää Usbekistanin lisäksi myös Tajistanin. Shashmaqmanin synnyinsija löytyy Bukharan historiaalisesta kaupungista, jossa se alkoi kehittymään jo varhain 1500-luvulla. Shashmaqam on Sufi-runoudesta lyriikoita hyödyntävää persialaiselle perinnemusiikille läheistä musiikkia.

Turkki on ottanut Keski-Aasian maista vahvimmin vaikutteita arabi- ja persialaiskulttuurin lisäksi myös lännestä Kreikasta ja Balkaneilta. Turkissa kansanmusiikki elää tänä päivänäkin vahvana, ja turkkilainen nykyfolkore yhdistää perinteisiin tyyleihin modernia länsimaista musiikkia, kuten pop- ja rockmusiikkia. Itse turkkilainen kansanmusiikki on hyvin vanhaa, se on syntynyt 11. vuosisadalla Seljuq dynastian valloitettua Anatolian ja Persian.

Etelä-Aasian perinnemusiikki

Afganistanin musiikkiperinteet juontavat tuhansien vuosien päähän, ja se on saanut vaikutteita niin persialaisista, Intiasta kuin alueen omien etnisten ryhmien, kuten Pashtunien tai Tadžiksen musiikista. Alueen kulttuurinen keskus on Kabul, mutta myös Herat tunnetaan etenkin iranilaisesta musiikista vaikutteita ammentavana musiikin keskuksena. Soittimia on vaihteleva määrä, ja suosittuja ovat muun muassa Intian Tabuli sekä pitkäkaulaiset soittimet. Myös luuttua muistuttava Rubab on suosittu soitin, ja sitä on pidetty jopa Afganistanin kansallissoittimena. Kuuluisimpia Rubabin soittajia ovat Mohammad Omar ja hänen opiskelija Sardar Mado Qargha.

Nepalilainen kansanmusiikki on värikäs kirjo monenlaisia tyylilajeja, joita maan reilut viisikymmentä etnistä ryhmää harjoittavat omilla alueillaan. Kansanmusiikki elää vahvana myös tänä päivänä ottaen vaikutteita länsimaisista pop-, rock-, rap- ja folk-musiikeista. Nepalissa on todella paljon erilaisia perinnetyylejä eikä niitä kaikkia edes ole vielä luetteloitu. Maan musiikillinen keskus sijoittuu Kathmandu-laaksoon, jossa järjestetään perinnemusiikin lisäksi myös isoja rock-konsertteja. Ehkä kuuluisin nepalilaisista kansanlauluista on Dohori, joka tarkoittaa kahta puolta tai keskustelua. Dohorissa lauletaankin keskustellen nopeasti runoja lausumalla siten, että lauluryhmän muodostavat kaksi joukkuetta, joista toiset ovat poikia ja toiset tyttöjä. Laulu alkaa yleensä poikien esittämästä kysymyksestä, johon tytöt nopeasti vastaavat laulaen.

Rajasthanin musiikki sijoittuu Rajasthan-nimiseen osavaltioon Intiassa, joka on yksi tärkeimmistä Intian musiikillisista keskuksista. Alue on monien perinteisten musiikkityylien, kuten Udaipurin, Jodhpurin ja Jaipurin kehto. Suosittua Rajasthanin alueen musiikkia ovat myös Langas, Saperat, Bhopa, Jog ja Manganiar. Esimerkiksi Langas on muslimiväestön perinnemusiikkia, kun taas manganiarit ovat soittaneet uskonnollisesti liberaalimpia lauluja. Rajasthanin naiset ovat laulaneet ns. Paniharin kappaleita, joissa kuvataan muun muassa veden merkitystä kuivalla alueella Rajasthanissa. Erilaiset vuodenkiertoon liittyvät juhlat ovat keskeinen osa Rajasthanin kansanmusiikkia. Kansanlauluja lauletaan esimerkiksi monsuuni- ja sadonkorjuujuhlien aikoihin. Laulut ovat myös mukana aivan tavallisessa arjessa, esimerkiksi on tehty lauluja peltotöistä ja perhe-elämästä. Yksi kuuluisimmista Rajasthani Maand -laulajista on Allah Jilai Bai Bikaner Gharana.

Kaakkois-Aasian perinnemusiikki

Indonesialainen monivivahteinen musiikki on osoitus sen alueen kulttuurisesta monimuotoisuudesta. Alueelta löytyy tuhansia saaria, joilla kullakin on omanlaisensa kulttuurinen historia, joka näkyy myös perinnemusiikissa. Java, Sumatra, Bali, Flores sekä muutamat muut saaret ovat saaneet tallennettua kansanmusiikkiaan, mutta joukossa on satoja alueita, joita ei vielä ole lainkaan luetteloitu. Indonesialainen musiikki on erittäin vanhaa, ja se sisältää monia luonnonkansojen omia soittimia.

Kambodzhan musiikki juontaa juurensa vanhaan Khmerin valtakuntaan sekä Intiaan, Kiinaan sekä moniin alueen luonnonkansoihin. Kambodzhan musiikkiin on vaikuttanut esimerkiksi hindulaisuus, ja niihin liittyvät uskonnolliset tanssit kuvaavat antiikin myyttisiä tarinoita.

Itä-Aasian perinnemusiikki

Kiina kätkee valtavaan maahansa lukemattoman määrän erilaisia perinnemusiikin tyylilajeja. Suosittua on esimerkiksi kantonien musiikki, joka taas jakautuu moniin alalajeihin. Esimerkiksi klassinen kantoni on vilkasta ja iloista musiikkia, mutta alueelta löytyy myös muun muassa Teochew- ja Hakka-musiikkia. Monet sävellykset pohjautuvat kantonilaiseen oopperaan. Nykyisin myös kiinalaisiin perinnemusiikin tyyleihin on sekoittunut monia globaaleja nykymusiikin tyylejä, kuten jazzia ja siihen liittyviä soittimia saksofonista pianoon ja rumpuihin.